Järkyttävää avautumista

Ei näin.

Posted Thu Jul 30 14:15:00 2009

Viime toukokuussa tulin nakittautuneeksi tamperelaisen roolipeli- ja animetapahtuma Tracon IV:n coniteaan eli järjestelytoimikuntaan. Suuri päivä oli eilen lauantaina; 3600 anime- ja roolipeliharrastajaa valtasi Tampereen teknillisen yliopiston. Tapahtuma oli etusivun pääjuttu sunnuntain Aamulehdessä.

Tehtäväni coniteassa oli ulkoinen tiedotus – käytännössä siis pidin yhteyttä mediaan, kirjoitin lehdistötiedotteen, organisoin valokuvaajien toimintaa ja vastasin kävijöiden ja henkilökunnan kysymyksiin infotiskillä. Näiden tehtävieni ohella tuli muun muassa kirjoitettua kaikki tiedot kaikesta sisältävä infokansio infotiskin ihmisten iloksi sekä ryssittyä Tietotalon sisäänkäynnin nimilistat. -_-

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kokemus oli kaiken kaikkiaan varsin positiivinen, ja uskoisin olevani mukana myös seuraavan Tracon-tapahtuman coniteassa.

Pienenä sivuprojektina tuli kuvattua timelapse-video tapahtuman infotiskiltä. Video alkaa noin kello 08:30 ja päättyy hieman ennen kello 19, ja kuvia on otettu puolen minuutin välein. Videosta on tarjolla 480p-, 720p- sekä 1080p-versiot (Matroska/H.264/Ogg Vorbis), ja kärsimättömät voivat katsoa sen YouTubesta.

Posted Mon Feb 9 02:26:49 2009

Kolahtipa pari viikkoa sitten postiluukusta kirje. Semmonen valkoinen, vihreää tekstiä ja tornilogo. Siinä luki muun muassa, että "Käsky saapua reservin kertausharjoitukseen".

Ei sillä, että kertauskutsu olisi tälläkään kertaa tullut millään muotoa yllätyksenä. Tällä kertaa harjoituksen ohjelma kuitenkin poikkesi totutusta: sunnuntaina nohevan reserviläisemme tie vei turkuun.

Tiedän, kamalaa. turkuun. Onneksi turussa viivyimme vain hetken – itse asiassa juuri sen aikaa kuin laivaan nouseminen kestää. turusta urhea sotajoukkomme seilasi nimittäin Tukholmaan, jossa ylevänä päämääränämme oli tehdä Ruotsista siirtomaa. Tai siis osallistua johonkin random seminaariin. Hurjan mielenkiintoinen se oli ja kaikkea.

Mutta tämänkertainen avautumiseni ei käsittele sitä seminaaria, vaikka se olikin hurjan mielenkiintoinen ja kaikkea. Itse Ruotsissa oleskelusta tyydyn toteamaan vain, että päällimmäinen tunne reissulla oli väsymys, josta sopii oikeastaan syyttää lähinnä itseään – ei sillä, että samana viikonloppuna pidetyt Päivölän Perinnepäivät olisivat kylläkään erityisesti kannustaneet nukkumaan. Edellisten öiden yöunet (alk. to-pe) tunneissa: 5 (lattialla, huonosti), 6, 3, 6 (laivassa, huonosti), 7.

Vaan se siitä seminaarista. Ihan oikeasti. Tämänkertainen avautumiseni käsittelee nimittäin paluumatkaa. Se kun oli aika multifail.

Se nyt ei vielä vaikuttanut kotiutumiseen, että jotkut random norjalaiset ninjasivat seurueellemme määräaikaan tilatun tilataksin. Aikaa oli sen verran reilusti, että koko porukka saatiin ajoissa kokoon lentokentälle ja koneeseen päästiin. Kone nousi ilmaan ajallaan, laskeutui Hellsing-Vandaleniin ajallaan ja teki edellämainitut toimet vielä yhtenä kappaleena. Lentomatkalla oli jopa maksuton (oho!) kahvi- ja teetarjoilu.

Vielä siinä ulostuloaulassa noin kello 20:30 seisoskellessamme kunnianhimoinen tavoitteeni oli nousta Tikkurilasta kello 21:16 lähtevään junaan. Ei mitenkään mahdotonta, eihän, varsinkaan kun lentokentällä odotteli noheva varusmieskuljettaja autoineen? Eihän?

Osoittautuu, että eräs seurueemme sankareista oli tunkenut matkatavaraa ruumaan. SEIS, VAARANTAVA VIRHE! Seisoskelimme lentokentällä vielä kello 20:55 tätä miestä odottelemassa, ja siinä vaiheessa rupesi jo ihan hiukkasen jännittämään.

Todellinen alamäki alkoi siinä vaiheessa, kun varusmieskuljettajan ajamasta intin autosta hajosivat vaihteet. Jännää ääntä alkoi se pitää keskellä kehäkolmosta ja sitten siitä meni tehot. Hädin tuskin saimme kituutettua bussipysäkille boottaamaan autoa, ja eihän se auttanut. Mersun tie tyssäsi siihen, ja kello oli 21:07. Se siitä junaan ehtimisestä.

Soitettiin sitten pari taksia. Niistä ensimmäinen tuli, poimi meidät kiireisimmät ja kaasutti kohti Tikkurilaa ja seuraavaa junaa (22:22). Tässä vaiheessa miltei päätettiin ajaa taksilla aina Toijalaan saakka (suunnitelma, joka minua ei olisi erityisemmin lohduttanut), kun mahdoton tapahtui: huomasimme ohittaneemme juuri Helsinki-Valkeakoski-Tampere-pikavuorobussin.

Pikainen tilannearvio, ohjeet taksinkuljettajalle, tältä pari napakkaa kädenheilautusta ja kas, niin se vain pysähtyi bussi seuraavalle pysäkille poimimaan meidät kyytiin. Jee! \o/

...PERRKELE! Hämeenlinnassa bussistakin hajosivat vaihteet!

Oli surkuhupaisaa kuunneltavaa, kun kuljettaja kuulutti, että nyt on vaihteet särki ja hänpä yrittää bootata auton, josko se vaikka auttaisi. Kuljettaja boottasi auton, vieläpä kahdesti, eikä toinen kertakaan tuonut voittoa: vaihteet kolmosen yläpuolella eivät menneet silmään. Kuljettaja soitti varikolle ja pohti auton vaihtoa.

Ankaralla yrittämisellä kuljettaja sitten sai kuin saikin vitosen silmään, ja matka jatkui – vain ja ainoastaan vitosvaihteella. Mitä nyt liikkeelle lähtö tasaiselta vaikutti hieman haastavalta, mutta jostain sitä vääntöä aina löytyi sen verran, että ankarien tärinöiden jälkeen päästiin jälleen ajonopeuksiin. Valkeakosken keskustan läpäisy tällä algoritmilla vaikutti erityisen hurjalta: mutkat ajettiin vähän leveästi ja varsin reilulla vauhdilla, jotta auton vauhti säilyisi eikä tarvitsisi pysähtyä (ainakaan ylämäkeen) ja ottaa uutta riskiä vaihteiden kanssa. Liikennevalot Valkeakoskella onneksi kunnioittivat rampaa ja näyttivät vihreää.

Kun bussi sitten lopulta kaartoi jälleen Ideaparkin liittymästä moottoritielle ja alkoi näyttää siltä että tässä saatettaisiin ehkä sittenkin päästä Tampereelle asti, totesin että tässä sää- ja mielentilassa ei yhtään nappaisi lähteä keskustaan seikkailemaan ja etsimään bussia Hervantaan. Soitin siis taksin Sääksjärven moottoritieliittymään kuljettamaan minut viimeisen 6,5 kilometrin etapin yli koto-Herwoodiin.

Bussikuski oli aikeissa uskollisesti jättää minut täsmälleen pysäkille ylämäkeen, mutta kehotin ajamaan risteävän tien yli moottoritierampin alamäkeen. Kuljettaja tekikin juuri näin; kiitin kyydistä, hyppäsin räntäsateeseen ja katsoin, kun bussi iloisesti yskien huristeli menemään kohti Tampereen keskustaa. Arvoitukseksi jäi, pääsikö se koskaan linja-autoasemalle asti.

Siinä pysäkillä taksia odotellessa tuli huolellisesta taukoliikunnasta huolimatta suoraan sanoen IHAN V*TUN KYLMÄ. Kiitettävän kompaktin viiden minuutin odottelun jälkeen taksi kuitenkin tuli, ja lopulta pääsin kotiin – ihme kyllä vain noin 20 minuuttia alkuperäissuunnitelmaa myöhemmin.

Jotta semionnellisen lopun jälkeen totuus ei pääsisi ihan kokonaan unohtumaan, laitetaan tähän vielä pari sivuavautumista:

Ainoa kolajuoma laivan buffetissa oli Pepsi Maxia.
Hotellin WLAN MITMasi HTTP:tä.
Varusmieskuljettaja ei tiennyt autohallien puhelinnumeroa.
Ulkona sataa lunta.

Posted Wed Nov 19 01:10:00 2008

Molemmat pomoni olivat sitä mieltä, että perjantai-iltana Oslossa järjestettävään VG-mediapuljun ilmaiskonserttiin Oslossa kannattaisi ehdottomasti mennä. Tuumasta toimeen – kahdeksan maissa illalla huomasin istuvani äänekkäiden, osin humalaisten nuorten kansoittamassa paikallisjunassa (siinä nopeammassa) matkalla Osloon.

Tuli hätiköityä hieman: olin perillä jo noin 40 minuuttia ennen konsertin alkua. Raatihuoneen aukiolle oli kuitenkin kerääntynyt jo moni(kymmen?)tuhatpäinen yleisö. Konsertti alkoi lopulta vähän ennen yhdeksää hämärällä Michael Jackson -imitaatiolla.

Seuraavan noin kolmen tunnin aikana kävi ilmi, että musiikkimakuni ei ole erityisen yhteensopiva Norjan valtavirran kanssa. Vaikutti siltä, että hiphop-artistit, joita konsertin esiintyjäkaartiista oli ehkä kolmannes, saivat parhaiten yleisön syttymään. Lopuista suurin osa oli mitäänsanomatonta peruspoppia. Valitettavasti se paljon puhuttu norjalainen kirkonpolttohevi loisti tällä kertaa poissaolollaan.

Konsertin loppupuolelle mahtui tosin eräs positiivinenkin yllätys. Tavallista pidemmän roudaustuokion jälkeen lavalle noussut Kaizers Orchestra soitti virkistävän omaperäistä vaihtoehtorockia, jota säestettiin muun muassa aidolla urkuharmoonilla. Kyllä, luitte oikein: sellaisella poljettavalla värkillä, jollainen löytyy jokaisesta itseään kunnioittavasta kyläkoulusta.

Paluumatkan osalta lainaan norjalaisesta PC World -lehdestä oppimaani ilmaisua: "NSB suger". Yön viimeinen juna (se hitaampi) oli 8 minuuttia myöhässä ja melko täynnä. Kumma kyllä tunnelma junassa oli rauhallisempi kuin menomatkalla.

Posted Sat Jun 21 03:42:39 2008

(kirjoitettu sunnuntai-iltana)

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsinkin, päätin ottaa Oslo-kortistani kaiken hyödyn irti ja lähteä Osloon vielä tänäänkin. Kunnianhimoisena tavoitteenani oli lähteä liikkeelle Kjelleristä jo kello puoli kymmenen bussilla, mutta eihän siitä mitään tullut – sänky päästi otteestaan vasta yhdentoista maissa. Bussi- ja junamatkan jälkeen löysin itseni jälleen Oslon keskusrautatieasemalta jossain siinä parikymmentä minuuttia puolenpäivän jälkeen.

Kävelin Oslon pääkatua, Karl Johans gatea, pitkin raatihuoneentorille (Rådhustorvet), josta hyppäsin matkustajalautalle. Oslon ympäristössä kulkee useita julkisia matkustajalauttalinjoja, joista tämänkertainen, numeroltaan 91, vei minut Bygdøyn niemeen. Bygdøyssa kiersin katsomassa kolme erittäin kiinnostavaa museota: entistetyn Fram-laivan sisällään pitävän Fram-museon, Ra-kaislaveneellä ja Kon-Tiki-lautalla ylpeilevän Kon-Tiki-museon sekä Norjan merenkulkumuseon. Täytyy sanoa, että Fram-laiva oli kyllä oikeasti hieno. Merenkulkumuseossa ärsytti hieman se, että samaan vitriiniin oli paikoin ängetty pienoismalleja eri mittakaavoissa, mikä teki laivojen suuruusluokkien hahmottamisesta hieman hankalaa.

Museokierroksen jälkeen palasin jälleen lautalla keskustaan ja kiertelin hetken aikaa ihmettelemässä Aker Brygge -ranta-aluetta, jolta löytyy monia houkuttelevia ravintoloita sekä ostoskeskus, joka sunnuntaisin tosin näyttäisi olevan kiinni. Aker Bryggen ravintoloiden hintataso oli kuitenkin sellainen, etten viitsinyt yksin jäädä syömään mihinkään niistä, vaan tyydyin pääkadun varrella sijaitsevaan Dolly Dimple's -pizzeriaan. Norjassa "klassinen pitsa" näyttäisi tarkoittavan amerikkalaistyylistä pannupitsaa, ei ohutta pitsaa kuten meillä Suomessa.

Syötyäni kävelin jälleen keskusrautatieasemalta bussiterminaaliin johtavan kävelysillan päässä sijaitsevaan Cafe Fiasco -baariin ja tilasin saman setin kuin eilenkin: Pepsiä ja teetä. Terassilla näistä ja baarin langattomasta Internet-yhteydestä nauttiessani yritti terassin ohi kävellä vanhempi mieshenkilö kirkkaanpunaisen säkkipillin kanssa, jolloin viereisessä pöydässä istunut seurue innostui äänekkäästi vaatimaan tältä soitantoa. Pienen maanittelun jälkeen säkkipillisti suostui ja soitti taitavasti kolme kappaletta saaden palkakseen raikuvat aplodit ja kourallisen kolikoita.

Teknillinen museo ja telemuseo jäivät edelleen näkemättä, joten ehkä seuraava Oslon-reissuni kohdistuu Kjelsåsiin. Ensi viikonloppuna tosin taidan pysyä Lillestrømissä, keskiviikosta sunnuntaihin kun järjestetään Byfesten – jonkinlainen paikallinen musiikki- ja toritapahtuma.

Ai niin, otin kuvia.

Posted Wed Jun 11 00:28:06 2008

(kirjoitettu lauantai-iltana)

Lainakone löytyi! Hetken jo luulin pääseväni nettiin kämpiltä, mutta tällä kertaa oma evotus lopetti ennenaikaisen ilon lyhyeen. Otin nimittäin koneen salasanan muistiin sanelusta, ja ilmeisesti onnistuin kuulemaan kirjaimen tai pari väärin. Eihän sitä tietenkään tajunnut kokeilla koneen saadessaan, varsinkin kun toinen oli juuri sanellessaan kirjautunut koneeseen juuri näillä tunnuksilla. Jos kyseessä olisi vain Windowsin salasana, yhden kirjaimen failatuurin varmaan saisi kokeilemalla korjattua, mutta muuan levynsalausohjelmisto osaa eksponentiaalisesti kasvavine viiveineen tehdä arvailusta "hieman" haastavaa. Graaaaaah!

No, ensimmäisen Norjan-viikonloppuni kunniaksi ryhdyin sitten turistiksi ja lähdin Osloon. Alkuperäinen suunnitelmani oli ostaa vapaaseen julkisen liikenteen käyttöön ja lisämaksuttomaan sisäänpääsyyn museoihin oikeuttava Oslo Pass jo Lillestrømistä, mutta vaikka korttia markkinoiva sivusto väitti Narvesen-kioskien korttia myyvän, eivät Lillestrømin rautatieaseman kahden Narvesenin myyjät tienneet asiasta mitään. En jaksanut alkaa selvittelemään asiaa sen syvällisemmin, vaan ostin tavallisen matkalipun Osloon (49 NOK) ja hyppäsin junaan.

Yllätyin hieman siitä, että menomatkalla käyttämäni juna kulki suurimman osan noin 10 minuuttia kestäneestä matkasta maan alla. Tarkemmin ajatellen ihan ymmärrettäväähän tuo on – Norja on aika mäkistä seutua, kun vertaa esim. Etelä-Suomeen. Maisemista ei junamatkalla vaan hirveästi päässyt nauttimaan.

Oslo Passin sain lopulta hankittua heti Oslon keskusrautatieaseman ulkopuolella sijaitsevasta Trafikanten-matkailuneuvonnasta. Iloisena yllätyksenä suomalaisella opiskelijakortilla sai Oslo Passista huomattavan alennuksen – 220 kruunun sijasta Oslo Pass maksoi minulle 170,40 kruunua.

Tänään olin ajatellut tutustua Akershusin linnoitukseen ja linnaan (Akershus festning og slott) sekä Bygdøyn niemeen; Akershusin linnoitus oli lähempänä, joten sinne suuntasin ensin. Akershusin linnoituksesta löytyvät itse linnan lisäksi muun muassa maanpuolustus- ja vastarintamuseot (Forsvarsmuseet ja Hemmefrontsmuseet), jotka osoittautuivat varsin kiinnostaviksi. Linnoituksesta oli hienot näköalat satamaan ja kaupunkiin; kuviakin otin. Samalla tuli pantua merkille, että tänään Oslossa on ilmeisesti jonkinlainen musiikkihäppeninkipäivä – satamasta päin kuului yhtä aikaa (eri lavoilta) sekä reipasta kirkonpolttoheviä että jotain herkempää, joka asianmukaisesti peittyi kirkonpolttohevin alle. Øøøøøyrrræææægh! \,,/

Linnoituksen museoissa päädyin viettämään kolmisen tuntia, jonka jälkeen lähdin etsimään ruokaa ja juotavaa. Tällöin tuli todettua, että kokista ei kannata ostaa 7-Elevenistä; vaikka Norja onkin kallis maa, 25 kruunua puolen litran kolasta on jo hädänalaisen hyväksikäyttöä. Myöhäisestä lähdöstä ja eräästä teetä, Pepsiä sekä langattomia Internettejä tarjonneesta baarista johtuen kello alkoi tässä vaiheessa olla jo sen verran paljon, että useimmat museot olisivat pian menossa kiinni. Aloin myös olla kävelystä ja helteestä sen verran poikki, että päätin alkaa palailemaan kohti Lillestrømiä ja Kjelleriä ja jättää Bygdøyn toiseen päivään.

"Yhden päivän" Oslo Pass on mukavasti voimassa 24 tuntia eikä pelkästään ostopäiväänsä, ja ensimmäisenä kohteena kävin pääsymaksuttomassa maanpuolustusmuseossa, joten Oslo Passini voimassaolo kestää aina huomiseen kello neljään iltapäivällä. Taidan siis huomennakin lähteä Osloon. Tavoitteena olisi huomenna tutustua Bygdøyhin, joka jäi tänään väliin, ja ehkä teknilliseen museoonkin jos aikaa jää.

Paluumatkan tein toisella junalla, joka kulki maanpinnalla, pysähtyi joka asemalla ja käytti matkaan tuplasti aikaa menomatkan junaan verrattuna. Hienoja olivat maisemat, mutteivat niin hienoja, että jatkossa valitsisin hitaan junan nopean sijasta. Lillestrømiin päästyäni olin sen verran laiska, että Oslo Passin tarjoaman ilmaisen joukkoliikenteen innoittamana valitsin parinkymmenen minuutin kävelyn sijasta kymmenen minuutin odottelun matkakeskuksessa ja viiden minuutin bussimatkan takaisin Kjelleriin. Iloisena yllätyksenä bussissa oli (toimiva!) ilmastointi. Tästä saisi TKL ottaa mallia!

Posted Sun Jun 8 16:33:16 2008

Sain lopulta heitettyä verkonpainoksi hieman matkalla tänne ja täällä ottamiani valokuvia – joukossa muutamia omasta mielestäni ihan onnistuneita otoksia.

Oikein muuta kerrottavaa täältä Norjasta ei sitten olekaan; lainakone ja sen myötä Internetit vähemmän yllättäen antavat odottaa itseään ja aurinko paistaa edelleen toistaiseksi pilvettömältä taivaalta, mutta ensi viikolla kuulemma sataa.

Posted Thu Jun 5 20:19:31 2008

(kirjoitettu tiistai-iltana)

Vähän aikaa sitten Norjaan lähtö tuntui vielä kaukaiselta, mutta johonkin se aika vaan hävisi, ja nyt olen kolmatta päivää Norjassa. Sää on ollut hieno – aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Pari ensimmäistä työpäivää on vietetty kaikenlaisen alkubyrokratian ja kokoustamisen merkeissä. Ehkä jo huomenna pääsen tekemään tuottavaa työtä.

Internetiin pääsy vapaa-aikana on osoittautunut ongelmalliseksi. Asuntolaan kuuluu lupaavasti nimetty langaton lähiverkko nimeltä HybelHuset, johon kyseisen talon asukkaana kuvittelisi pääsevänsä. Kysyttyäni asiaa ensin asuntolasta vastaavalta työnantajani edustajalta ja sitten tietohallinnosta, kävi ilmi että hallinto osaa täälläkin tehdä helpoista asioista liki mahdottomia. Kyseiseistä verkkoa kuulemma admiksaa viereisen puljun X tiha, joka vihaa. Erityisesti puljun X tihan viha ilmenee siten, että HybelHuset-verkkoon pääsee vain (Norjan) valtion tietokoneilta.

Mutta kaikki toivo ei ole vielä menetetty! Valtion kannettava kuulemma järjestyy (oho!). Ehkä. Joskus. Osastolla kuulemma on lainakoneita, mutta ne on $jossain. Kukaan ei (vielä) tiedä, missä. Graa. Pitäisi varmaan selvittää, mitä mobiilit internetit Norjassa maksavat, saako niitä ilman kännykkäkytkyä ja haluavatko ne pellet välttämättä myydä minulle vuoden määräaikaisen sopimuksen kun kaksikin kuukautta riittäisi. Tai sitten vaan ruveta roikkumaan toimistolla iltaisin...

Internettien poissaollessa olen parina viime iltana huvittanut itseäni käymällä parin tunnin kävelyillä lähiympäristössä. Eilisen kävelyn korkeanylevänä taivoitteena oli hankkia vessapaperia ja hammasharja, ja kun luottokorttini päätti olla toimimatta ensimmäisessä päivittäistavarakaupassa josta nämä yritin ostaa, koin tämänpäiväisen kävelyni tärkeimmäksi päämääräksi löytää pankkiautomaatti. Jännästi muistuttavat euroseteleitä nämä Norjan kruunut – värit ovat suurin piirtein samat, mitä nyt summan perässä on ylimääräinen nolla. (1 EUR ~ 8 NOK)

Nyt alkaa suurin piirtein selvitä, minkälainen poika tämä Lillestrømin pikkukaupunki oikein on – tulee ihan Riksu mieleen. Siellä on jos jonkinlaista kauppaa ja putiikkia tarjoava Kauppakat^WStorgata, rautatieasema ja öö... ei sitten oikein mitään muuta. Kuten Riksussakin on asiainlaita, rautatien väärällä puolella ei ole yhtään mitään.

Kirjoittamisessa tapahtui tauko, sillä pari naapuria kävi esittäytymässä. Mukavilta vaikuttivat, ja juttelimme yhteisistä aiheista, kuten opiskelusta, säästä ja Hybelhusetista. Paljastui, että he hajoavat aivan samoihin asioihin kuin minäkin: upseerimessissä täytyy syödä joko päivän kaikki ateriat tai ei mitään, Lillestrøm on ihan Riksu, Hybelhusetin keittiötilat ovat olemattomat ja internettejä ei ole. Onneksi Hybelhusetissa ei ole kovin kuuma, jykevä kivitalo kun on. Päätimme yhteistuumin valittaa Hybelhusetin epäkohdista – kuulemma huoneisiin oli viime vuonna saatu jääkaapit, kun tarpeeksi moni oli asiasta vinennyt.

Telkkarista tulisi Phone Booth. Jaksanko katsoa, kun hullu pyssymies pitää mediahuuhaata puolitoista tuntia panttivankinaan puhelinkopissa? En taida. Sen sijaan voisin kuunnella vähän musiikkia (”We're not Iron Maiden, we're not from England, we are Sonata and we are from Finland”), lukea kirjaa (Playground Worlds – Creating and Evaluating Role-Playing Experiences) ja käydä nukkumaan.

Posted Wed Jun 4 17:33:26 2008

”Ainoa syy olla ostamatta sitä on se, jos meinaat ostaa kalliimman f/1.4:n.”

Kuultuani ainakin kolmelta kameraharrastajalta saman kehotuksen – ”osta Canon EF 50 mm f/1.8 II” – päätin lopulta toimia kehotuksen mukaisesti, ja hain tänään kyseisen linssin Rajalasta euroa vaille satasen hintaan.

Minulle on kerrottu, että filmikameroiden aikaan 50 mm oli ns. ”normaalilinssi” joka sopi moniin kuvaustilanteisiin. Edullisemmissa digitaalijärjestelmäkameroissa, kuten omassa Canon EOS 450D:ssäni, kuvan tallentava kenno on kuitenkin hieman tavallista filmiruutua pienempi, mikä saa objektiivin käyttäytymään rajauksen osalta kuin polttoväliltään jonkin verran suurempi objektiivi – 450D:n tapauksessa kuin 1,6-kertainen. 50 mm objektiivi käyttäytyy 450D:ssä siis kuin noin 80 mm objektiivi filmikamerassa, eli se soveltuu parhaiten esimerkiksi kasvokuvien ottamiseen.

Miksi sitten juuri 50 mm? Tiesin haluavani valovoimaisen kiinteäpolttovälisen objektiivin, ja harkitsin vaihtoehtona myös jotain väliltä 28-35 mm. Lopulta päädyin 50-milliseen – juuri tähän 50-milliseen – siitä yksinkertaisesta syystä, että se on aivan älyttömän edullinen verrattuna suurin piirtein ihan mihin vaan muuhun. Halvasta hinnastaan huolimatta linssi on saanut erittäin positiivisia arvosteluita kaiken muun paitsi fyysisen olemuksensa puolesta, eli hinta-laatusuhteen pitäisi olla kunnossa.

Hinta-laatusuhde näyttäisi sittenkin olevan kunnossa myös vapaan dcraw-softan kanssa. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin, dcraw'n aikaisempi versio ei 450D:n CR2-raakakuvia osannut käsitellä, vaan teki niistä pelottavan pinkkejä. Ongelma on kuitenkin korjattu dcraw'n uusimmassa versiossa 8.85. Valitettavasti uutta dcraw'ta ei vielä löydy oikeastaan mistään Linux-distrosta, eivätkä useimmat korkeamman tason kuvankäsittelyohjelmat sitä vielä tue – uusin ufraw perustuu dcraw'n versioon 8.80. Ajelin nyt sitten toissapäiväiset kuvat tanssipelimiitistä ja Teekkarispeksistä läpi automaattiasetuksilla; täytyy vielä tutustua ohjelmaan syvällisemmin ja kokeilla, mitä kaikkea sillä saa aikaan.

Myös Cullmannin jalustan kanssa tuli pienoisia ongelmia. Cullmann 2800 ”Einbein” -jalustasta irtoaa ”keskitolppa” teleskooppimonopodiksi, mikä on mielestäni varsin näppärä ominaisuus. Valitettavasti omastani oli yksi teleskoopin kolmesta vaiheesta kiertynyt niin tehokkaasti jumiin, ettei se auennut minun eikä isäni käsivoimilla. Hetken harkitsin jo jalustan takuuvaihtoa, mutta perinteinen suomalainen konsti jalustan korjaamiseksi osoittautuikin kaikessa yksinkertaisuudessaan yllättävän tehokkaaksi: väkivalta!

Varsin hillitty ja turvallinen väkivalta tosin: kopautin monopodin pehmustettua kantaa pari kertaa napakasti lattiaan, minkä jälkeen jumiutunut vaihe yllätyksekseni avautui ongelmitta. Näinkin yksinkertaisen mekaanisen laitteen kanssa tätä olisi pitänyt tajuta koittaa heti ensimmäiseksi. No, parempi näin, kuin että Verkkokauppa.comin takuutiskin heppu olisi tehnyt saman.

Loppuun vielä uudella lasilla suoraan kävelystä pysähtymättä otettu kuva aiheesta ”vahingonilo se on paras ilo”:

(Isompi versio tulee, kun kerkiää.)

Posted Fri Apr 11 19:31:15 2008

Maanantaina ostin Canon EOS 450D -järkkärin akkukahvan kanssa. Tiistaina hain Verkkokauppa.comista läjän varusteita: Canon Speedlite 430EX -salaman, toisen akun, 8 kpl Sonyn 2700 mAh NiMH-akkuja salamaa varten (neljä kerralla), Lowepro Nova AW 3 -kameralaukun ja Cullmannin jalustan, josta "tolppa" irtoaa monopodiksi.

Olen jonkin verran ehtinyt jo testailemaan kameraa. Sää ei ole oikein suosinut, joten olen joutunut tyytymään kuvaamaan sisällä, ja seurauksena maanantain kuvat ilman kunnon salamaa olivat melko tylsiä. Tiistaina salaman kanssa onnistui sisäkuvaus vähän paremmin. Tänään pääsin kameran kanssa ensimmäistä kertaa "tositoimiin": otin kuvia Tampereen alueen tanssipelaajien miitissä ja Teekkarispeksissä, kaikenkaikkiaan yhteensä 2,6 gigatavua (RAW à 15,3 megatavua).

Miittiin kokoontui kymmenkunta tamperelaista tanssipeliharrastajaa keskustelemaan tanssipelaamisen tulevaisuudesta Tampereella. Onnistuin ottamaan parikymmentä mielestäni onnistunutta kuvaa. Salaman totesin Siperiassa heti alkuun täysin turhaksi: katosta ei käynyt heijastaminen (metalliritilä, metri ilmaa ja musta katto), ja suora salama nyt on suora salama. Siispä alivalotin kuvia 2/3-2 aukkoa, mistä Huijari hauskasti totesikin:

21:53  @Huijari : Japsu: lol, näin sun naamasta että alivalotit
21:53  @Huijari : (ihan oikeesti)
21:56  @Japsu : Huijari: miten sen näki mun naamasta? :D
22:02  @Huijari : Japsu: no ok, osa oli kyllä siitä valaistuksesta
22:02  @Huijari : Japsu: mutta katsoit myös niin huolellisesti esikatselua aina kuvan oton
          jälkeen, että siitä näki "naamasta" että ei oo yhtä helppo kattoo kun
          normaalivalotetulla
22:03  @Hyzteria : Huijari on joku ihme tyyppi, joka näkee pikkurillin asennosta, et millain kuva
           on valottunu

Teekkarispeksin tämänvuotinen speksi sijoittui 1500-luvun Ruotsiin kuningas Eerik neljännentoista hoviin. Speksi osoittautui erittäin haasteelliseksi kuvattavaksi yleisön joukosta, ja hämärän valaistuksen vuoksi alivalotuslinja jatkui; kaikkiaan paristasadasta ottamastani kuvasta voi kuvankäsittelyllä saada ehkä kymmenkunta julkaisukelpoisiksi.

Valitettavasti vapaat kuvankäsittelysoftat eivät selvästikään ole tehtävän tasalla. Digikam kyllä kopioi RAW-kuvat kiltisti muistikortilta ja osaa näyttää niistä esikatselun oikein, mutta avattaessa RAW-kuva muokattavaksi mihin tahansa dcraw-pohjaiseen ohjelmaan tulos on tämä:

Pinkkiysisku!

Aargh! Ovatko blondit tehneet pinkkiysiskun tietokoneeseeni?!? Aa-puu-va!

Pikainen googlaus hakusanoilla "dcraw pink" ei paljasta mitään hyödyllistä, ja kaikki löytämäni Linuxissa toimivat vapaat RAW-kuvien käpistelyohjelmat käyttävät kulissien takana dcraw'ta. Tässä ei varmaan muu auta, kuin bootata läppäri Windowsiin ja asentaa Canonin omat softat.

(Gentoo Linux i386, dcraw 8.83, libkdcraw 0.1.4, ufraw 0.13, The GIMP 2.4.5, Digikam 0.9.4 beta 2)

Posted Wed Apr 9 22:44:28 2008

Lisää...